Valokuvauksen hiljainen vallankumous: näkeminen kuulemisen kautta
Valokuvausta kutsutaan visuaaliseksi kieleksi ja paine saada kuvat puhumaan peittää alleen hiljaisemmat kertomukset. Mitä kuuleminen tarkoittaa kameran kanssa ja kenen katsetta se palvelee.
Kiirehtiessämme luomaan jotakin visuaalisesti näyttävää olemme vaarassa ohittaa hiljaisemmat, hienovaraisemmat kertomukset. Jos tämä ajattelutapa kiinnostaa sinua (ja lupaat olla kiirehtimättä sen läpi), kutsun sinut katsomaan tarkasti Come Get Your Honey -sarjaa. Toivon, että löydät siitä kuvia, jotka välittävät tätä ”enemmän kuulemista kuin näkemistä” -henkeä.
Valokuvausta ylistetään usein visuaalisena kielenä. Kun painotetaan vaikuttavien, esteettisesti miellyttävien ja viestillä ladattujen kuvien tekemistä, voi kuitenkin joskus käydä niin, että hiljaisempien hetkien luontainen arvo jää varjoon: ne eivät hae huomiota heti. ’Täydellisen’ otoksen, rajauksen tai ilmeen tavoittelu saattaa huomaamatta kaventaa tarinankerrontamme alaa.
Meitä kannustetaan jatkuvasti ’saamaan kuvamme puhumaan’, mutta herää kysymys: olemmeko valmiita myös kuuntelemaan? Kuuntelemmeko kertomuksia, pieniä yksityiskohtia, vaimeita tunteita, joita jokin näkymä, ihminen tai hetki saattaa yrittää välittää? Kenen katsetta palvelemme?
Valokuvaajina voisimme päästää irti ’näkemisen’ tarpeestamme ja tuoda tilalle ’kuulemisen’. Niin kuin keskustelussa, kuuleminen valokuvauksessa tarkoittaa syvällistä ymmärrystä ympäristöstämme, kameran edessä olevista ihmisistä ja ennen kaikkea omista ennakkoluuloistamme ja -käsityksistämme. Kyse on avoimuudesta visuaalisen hetken kaikille puolille.
Otetaan esimerkiksi Googlen uutishälytykset, joita saan aiheesta ’LGBTQIA+-pakolaiset’. Niiden sävy on usein yksitoikkoinen. Tarinat ovat poikkeuksetta synkkiä (ja tosia) ja niiden on tarkoitus napata huomioni ikään kuin ne edustaisivat ainoaa todellisuutta. Mutta valokuvaajana minun haasteeni on mennä syvemmälle, kuunnella hienovaraisempia kertomuksia sensaatiomaisten otsikoiden alla.
Kuva, joka ei noudata perinteisesti juhlittua estetiikkaa tai ei paljasta selkeää viestiä välittömästi, saatetaan sivuuttaa maailmassa, jolla on usein kiire. Silti se voi olla juuri se kuva, joka kertoo vahvimman tarinan niille, jotka ovat valmiita ’kuuntelemaan’.
Milloin kamerasi viimeksi kuuli tarinan?
Puhuin tästä ajatuksesta ensimmäisen kerran Bradfordin Photobook Fairissa vuonna 2021; keskustelu Valokuvaus kuulemisena litterointeineen löytyy Journalista.