Kuinka viidestäkymmenestä ihmisestä kuviin päätyi viisitoista
Come Get Your Honeyn editoinnista: miksi suurin osa työstä ei koskaan päätynyt kirjaan, ja kuvista, jotka jätettiin tarkoituksella pois.
Lähes viisikymmentä ihmistä on Come Get Your Honeyn takana. Heistä noin viisitoista esiintyy valmiissa sarjassa. Ihmiset kysyvät joskus, mitä lopuille tapahtui. Editointi oli työn vaikein vaihe ja myös sen eettisin.
Kun kuvat valitsevat toisensa
Editoinnin alkuvaiheessa huomasin jotain, mikä kuulostaa mystiseltä mutta on itse asiassa vain hahmontunnistusta, joka kulkee tarkoitusta edellä. Kuvat tuntuivat valitsevan toisensa. Yksi muotokuva vaati vierelleen tietyn valokuvan kaupungista. Hiljainen kuva teki äänekkäästä mahdottoman. Viviane Sassenilla on samansuuntainen ajatus, joka on jäänyt mieleeni: että yksi ainoa kuva voi muovata koko teoskokonaisuuden estetiikan. Kun muutama kuva oli lukittunut yhteen, ne määrittivät lämpötilan kaikelle muulle, eivätkä valokuvat, joista pidin sinänsä, yksinkertaisesti mahtuneet siihen säähän.
Tämä on yksi syy siihen, miksi viidestäkymmenestä ihmisestä kuviin päätyi viisitoista. Toinen syy on tärkeämpi.
Kuvat, jotka jätin näyttämättä
Osa kuvaamistani ihmisistä ei ollut tullut kaapista perheelleen tai oli tullut kaapista vain osassa elämäänsä, ei toisessa. Valokuva voi olla lahja yhdessä huoneessa ja vaara toisessa.
Siksi on olemassa kuvia, jotka jätin tietoisesti näyttämättä, vahvoja kuvia, jotka ripustaisin mielelläni seinälle, koska niissä esiintyvä henkilö piti yhä osan itsestään piilossa ihmisiltä, jotka saattaisivat joskus nähdä kirjan. Sarja sekoittaa näkyvyyttä ja anonymiteettiä tarkoituksella. Osa yhteistyökumppaneista halusi tulla nähdyksi kokonaan, osa halusi olla läsnä ilman tunnistettavuutta ja molemmat valinnat muovasivat editointia yhtä paljon kuin mikä tahansa muotoon liittyvä päätös.
Käytännössä suostumus on paljon enemmän kuin allekirjoitus lupalomakkeessa alussa. Se on sarja päätöksiä, jotka jatkuvat kauan laukaisimen painamisen jälkeen, editointiin, kirjaan ja jokaiseen sen jälkeiseen näyttelyyn.
Laskuvarjoja vastaan
On olemassa tapa kuvata yhteisöjä, jota ajattelen laskuvarjotyönä: saapua, poimia dramaattisimmat kuvat, lähteä, julkaista. Kuvat ovat usein teknisesti vahvoja. Niissä esiintyvät ihmiset harvoin tunnistavat itseään.
Hidas editointi on tämän vastakohta. Kun viettää vuosia ihmisten kanssa, valokuvia kertyy liikaa ja ylimäärä pakottaa kysymään jokaisesta ainoasta kuvasta, mitä varten se on ja ketä se palvelee. Kuilu viidenkymmenen ihmisen ja kuvissa näkyvän viidentoista välillä on osa työtä.
Miksi nähdyksi tuleminen merkitsee eri riskejä turvapaikanhakijalle ja tunnustetulle pakolaiselle, kerrotaan tekstissä mitä Come Get Your Honey on ja keitä siihen liittyi. Palasin editointiin ja Viviane Sassenin ajatukseen keskustelussani Kylie Divonin kanssa Fotografiska Berlinissä. Miten pyydän suostumuksen, ensimmäisestä kahvista seinälle asti, kerrotaan tekstissä Kuuleminen käytännössä.
Valokuvakirjan Come Get Your Honey on julkaissut Kehrer Verlag ja koko valokuvasarja on verkossa.